Kysymys on kaikunut mielessäni useita kertoja. Mielestäni blogia pitivät ihmiset, jotka halusivat vuodattaa elämänsä kipukohtia julkisesti. En ymmärtänyt, miksi salaiset ja lukkojen takana pidettävät päiväkirjat muuttuivat kaikkien saatavilla oleviksi teksteiksi. Ystäväni tapasivat jopa polttaa päiväkirjansa parin vuoden jälkeen estääkseen niiden joutumisen muiden käsiin. Muistan erään ystäväni todenneen, kuinka kamalaa olisi, jos hän kuolisi onnettomuudessa ja vanhemmat löytäisivät päiväkirjan huonetta tyhjentäessään. Toisaalta tunsin kateutta bloggareita kohtaan. Olen tuntenut palavaa halua kirjoittaa JOTAKIN. En vain tiennyt miten ratkaisisin kirjoittamisen palon ongelman. Kirjailijaa minusta ei saa tekemälläkään.

Jokin aikaa sitten ymmärsin blogien merkityksen. Kiinnostuin kestovaipoista jo raskauteni alkuvaiheissa ja näppäilin googleen sanan kestovaippa. Yllätyksekseni suurin osa hakuosumista viittasi yksityisten ihmisten blogeihin. Vertailin blogeja ja yhdistysten vaippasivuja keskenään ja huomasin blogien tarjoavan huomattavasti yksityiskohtaisempaa tietoa ja enemmän kuvia. Blogit ovat värikkäitä tietopankkeja, joiden lukijat saattavat jopa esittää kysymyksiä blogin kirjoittajalle. Sain vertaistukea vaippainnostukselleni ja huomasin vierailevani blogeissa yhä useammin.

Blogeja on moneen lähtöön. Kiinnostuksen kohteet vaihtelevat ruoanlaitosta autojen tuunaukseen. Toiset kirjoittavat kaikesta avoimesti, toisten teksteistä ei erota persoonaa niiden takana. Blogien ulkoasut vaihtelevat taidokkaista muotoiluista yksinkertaisiin malleihin. Toiset kirjoittavat täydellistä kirjakieltä, toiset vähät välittävät pilkkusäännöistä ja lauseenrakenteista. Kaikkia bloggareita yhdistää kuitenkin yksi asia: halu ilmaista itseään.

Sama halu kumpuaa allekirjoittaneestakin. En tiedä vielä, onko blogini tarkoitus tarjota lukijalleen tietoa. Tällä hetkellä tunnen kirjoittavani ikään kuin päiväkirjaan - siis itselleni. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan blogini kehittyy. Tärkeintä on saada kirjoittaa sitä JOTAKIN.